Hermoraunio

Se, että mulla on elämäni parhaimmista viikoista takana, ja karu arki eessä aiheutti aikas paljon stressiä. Kaikki kouluhommat koko edelliseltä viikolta, ja kahet uusinnat parin päivän sisään. Ei mikään helppo homma.

Mähän olin sitten kun mikäkin hermoraunio, ja ykskin aamu itkin 40min putkeen koulussa. Siihen tosin vaikutti luultavasti ikävä Italiaan, ja pillerit vähä sekottaa noita tunteita.

Mutta tosiaan tulin vähän kipeeks jo siellä Italiassa, mutta se oli vaan semmosta pientä. Yskin vähän vikana päivänä. Mutta sitten kun tultiin Suomeen ja iski se kaikki stressi, mähän tulin tosissaan kipeeks. Mutta en voinu jäädä kotiin lepään, koska mulla on jo viikon poissaolot sen Italian takia, ja muutenkin oli joka päivä jotain tärkeetä. Oli pakko olla uusintoihin asti ainakin koulussa ja mä urheesti siihen asti kestin. Olin jopa reeneissäki. Mutta nyt en vaan enää pystyny. Oon niin kipee, että aivan sama jos tulee poissaoloja, ei mua voida potkia kursseilta pihalle jos oon kipee. Toivottavasti ainakaan....

Nyt avaan hetkeks Netflixin, katon Thorin ja käyn kouluhommien pariin.

Adiós