Kipeenä on hyvä olla

Nyt tulee hyvä esimerkki, miten ei kannata toimia missään nimessä. Eli tulin kipeeks Italianmatkan lopussa, ja sen sijaan että olisin levännyt, niin ei! mä vaan tein kokoajan jotain. (Mulla ei kyllä ollut hirveesti vaihtoehtoja, koulussa oli pakko käydä koska lennän muuten kursseilta poissaolojen takia pihalle.)

Noh sitten tuli viikonloppu. Jos olisin fiksu olisin voinut alkaa lepäämään. Mutta ei! Päätin erittäin fiksuna tyttönä mennä töihin lauantaina ja sieltä suoraan lähtee mun parhaan kaverin 18v bileisiin.

Noh iltahan odotetusti ei päättynyt hyvin, ja mä päädyin lähteen sieltä itkien kotiin, koska olin niin kipee, että en pystyny kun vaan itkeen. Ja samaa jatku koko sunnuntain. Itkin aamu 7-12 koska olin niin kipee. Lopulta lähettiin lääkäriin ja nyt oon ainakin seuraavat kolme päivää vuoteen omana enkä saa rasittaa itteeni yhtään. Ainoo millon mua ei satu on kun nukun, ja nukuinkin tossa eilen n. 15.00-11.00 ..eli keposat 20h. Ja tällähetkellä oon niin kipee ja sattuu niin paljon että en tiä mitä teen. Pitäis tehä kouluhommia mutta mun aivot ei vaan toimi ja unta en enää saa..päädyn luultavasti vaan itkeen koska mikään ei auta.

Joten tästä oppineena, jos on kipeenä niin kannattaa heti hankkiutua lääkäriin ja levätä ennen kuin se päätyy tähän pisteeseen.

adiós

Hermoraunio

Se, että mulla on elämäni parhaimmista viikoista takana, ja karu arki eessä aiheutti aikas paljon stressiä. Kaikki kouluhommat koko edelliseltä viikolta, ja kahet uusinnat parin päivän sisään. Ei mikään helppo homma.

Mähän olin sitten kun mikäkin hermoraunio, ja ykskin aamu itkin 40min putkeen koulussa. Siihen tosin vaikutti luultavasti ikävä Italiaan, ja pillerit vähä sekottaa noita tunteita.

Mutta tosiaan tulin vähän kipeeks jo siellä Italiassa, mutta se oli vaan semmosta pientä. Yskin vähän vikana päivänä. Mutta sitten kun tultiin Suomeen ja iski se kaikki stressi, mähän tulin tosissaan kipeeks. Mutta en voinu jäädä kotiin lepään, koska mulla on jo viikon poissaolot sen Italian takia, ja muutenkin oli joka päivä jotain tärkeetä. Oli pakko olla uusintoihin asti ainakin koulussa ja mä urheesti siihen asti kestin. Olin jopa reeneissäki. Mutta nyt en vaan enää pystyny. Oon niin kipee, että aivan sama jos tulee poissaoloja, ei mua voida potkia kursseilta pihalle jos oon kipee. Toivottavasti ainakaan....

Nyt avaan hetkeks Netflixin, katon Thorin ja käyn kouluhommien pariin.

Adiós

Italy 2015♥️

Mulla on yks mun elämän parhaimmista viikoista takana. Olin Kangasalan lukion Italia projektissa Bollatessa. Asuin host perheessä Gabrielen luona, jota mulla on jo hirvee ikävä vaikka on menny vasta pari päivää.

Tehtiin älyttömästi kaikkee, ja sain uusia kavereita niin italialaisista ja myös suomalaisista. Näin upeita nähtävyyksiä, kohtasin korkeenpaikan kammon kiipeemällä vuorelle, shoppailin, hengailin uusien ihmisten kanssa ja tutustuin uuteen juomakulttuuriin😎

♥️ 

Update

Tuli tässä tommonen kolmen kuukauden tauko kirjottamiseen. Pääosin hirveitten kiireitten takia... Joka päivä on hirveesti kaikkee ja menee kokoajan vaan paikasta toiseen. Nyt kun on loma niin tuli tämmönen hetki, että kerkeen vaan rauhottuun ja kirjottaan.

Edelliseen postaukseen liittyen: mun "huhtikuun tavote" on matka Italiaan, jonne mä lähen neljän päivän päästä. Ja en oo saanu laihdutettua yhtään. En kilon kiloa. Oon luultavasti lihonu ennemmin. Oma vika, en pysty oleen syömättä koko ajan. Siitä on alkanu tuleen jo pienoinen ongelma mun terveydelle ja tiedostan, että mun pitää tehä sille jotain. En vaan tiiä vielä mitä.

Mutta tosiaan oon kohta lähössä Italiaan, Bergamoon. Se on Milanon vieressä oleva pienempi kaupunki (kai?). Meen siis Gabrielen luo joka oli meillä alkuvuodesta. En malta oottaa että pääsee vähän lämpimämpään! Yritän ottaa mahollisimman paljon kuvia ja tehä siitä semmosen rentouttavan, drama free matkan. Luultavasti toi drama free osuus ei onnistu meijän matkaporukan kanssa, mutta kannattaa sitä ainakin yrittää.

Adiós