Pari päivää sitten katoin videoita Malala Yousafzaista, ja siis se tyttö on mun idoli.
Malala on siis 1997 syntynyt tyttö Pakistanista. Eli saman ikänen kuin mä. Hän on jo kauan tukenut ja taistellut naistenoikeuksista ja naisten oikeudesta koulutukseen. Hän alkoi jo 11-vuotiaana pitään blogia salanimellä missä hän käsitteli ja arvosteli Talibanin vallan aikaisia lapsiin kohdistuneita ihmisoikeusloukkauksia ja julmuuksia. Kaks vuotta sitten Talibani-mies ampui häntä päähän kun hän oli koulubussissa matkalla kotiin koulusta.
17 vuotias ja voitti Nobelin rauhanpalkinnon, nuorimpana palkinnon saajana.
Yhdessä haastattelussa Malalalta kysyttiin, eikö häntä pelota että Talibanit tulevat tappamaan hänet. Ja hän vastasi, että: jos Talibani tulisi, ottaisin kenkäni jalastani ja löisin häntä sillä. Mutta sitten alkaisin miettimään, jos otan kengän ja lyön häntä, se ei erota minua mitenkään Talibanista. Sen sijasta kertoisin hänelle kuinka tärkeää koulutus on, kuinka hän haluaa myös hänen (Talibanin) lapsillekkin koulutusta. Ja sen jälkeen kun hän on kertonut, Talibani voisi tehdä mitä tahansa.
Siis mä menin aivan sanattomaks. Miten 17 vuotias tyttö voi sanoo jotain noin fiksua? Ja olla noin nöyrä. Se on asia mitä mä haluaisin oppia. Oppia kohteleen ihmisiä oikeesti niin kuin haluaisin, että ne kohtelee mua. Jos ne satuttaa mua, en kosta samalla mitalla takasin vaan oon se fiksumpi ihminen. Annan anteeks ja jatkan eteempäin elämässä. Se on aina ollu mun ajatusmaailman perustana, mutta haluaisin olla vielä nöyrempi ja oikeesti fiksumpi. Olla enemmän kuin Malala. Puolustaa omia oikeuksiani ja arvostaa niitä oikeuksia mitä mulla on. Arvostaa jokapäiväistä, ilmaista koulutusta.
Arvostan hyvin paljon Malalan rohkeutta tuoda tää asia esille, ja puolustaa oikeuksiaan mitkä pitäis kuulua jokaiselle ihmiselle riippumatta mistään. Koulutuksen saamiseen, ja muihin perusoikeuksiin ei pitäis vaikuttaa asuinpaikka, varallisuus, seksuaalisuus, ihonväri, sukupuoli. Ei mikään. Mikään ei oikeuta siihen että ihmiseltä puuttuu perusoikeudet.
Tää on mulle tosi iso asia, ja en malta oottaa koeviikon loppumista, että pääsen lukeen I am Malalan.
Adiós
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti